Vuosi sitten olin niin väsynyt, etten jaksanut töiden jälkeen muuta kuin raahautua kotona hierontatuoliin. En siis sohvalle vaan hierontatuoliin. Laitoin automaattisen ”rentoutusohjelman” päälle ja olin siinä 20 minuuttia -ja usein nukahdin siihen paikkaan. Se tuntui olevan päiväni kohokohta.
Nukuin niihin aikoihin maksimissaan viisi tuntia yössä, heräsin aina kolmen–neljän aikaan. Päivät tuntuivat sumuisilta. Muisti pätki. Keho kävi ylikierroksilla ja pääosin kahvin voimalla. En tuntenut varsinaisesti surua, mutta en iloakaan – enemmänkin tyhjyyttä. Leijuin jalat irti maasta enkä tiennyt minne laskeutuisin.
Jossain vaiheessa ajattelin hiljaa itsekseni: elämä oli sitten tässä. Ei dramaattisesti, vaan väsyneesti. Hiljainen luovutus. Olin 56-vuotias ja aivan loppu.
Hetki, jolloin jokin muuttui
Kesällä 2024 löysin muuttolaatikostani vanhan vihkoni, johon olin kirjoittanut 16-vuotiaana peruskoulun viimeisenä keväänä tulevaisuuden suunnitelmistani. Siinä oli 40 vuotta sitten kirjoitettu selkeä visio elämästä, jota halusin elää. Luin sen ja tajusin kirkkaasti: yksikään kohta toiveistani ei sillä hetkellä toteutunut. En elänyt lainkaan itseni näköistä elämää!
Se ei ollut syyllistävä hetki. Se oli totuuden kohtaaminen. Nuoremman itseni ääni kutsui minua takaisin. Ja siitä alkoi hiljainen muutos sisälläni.
Syksyllä aloin toimia. Liityin elämäntapatsemppiryhmään, aloin seurata syömistäni YAZIO-appistä, pidensin koiralenkkejä. Kuntoni oli todella huono ja ylipainoa paljon, mutta aloitin silti. Tammikuussa 2025 otin projektiin mukaan kaksi ihmistä, joihin luotin: personal trainerin ja mindset-valmentajan.
Ymmärsin vihdoin, etten voinut jatkaa vanhaa elämääni. Tarvitsin apua ja tukea. Lopulta minulla oli yhtä aikaa kolme tukipilaria: ravinto, liikunta ja mieli. Tavoitteeni ei ollut kuitenkaan laihtuminen. Se oli enemmänkin ”Hengissä selviytyminen. Halusin elämäni takaisin. Halusin lisää energiaa.”
Suurin muutos tapahtui mielessä
En ole koskaan ollut laiska. Päinvastoin olen ollut äärimmäisen ahkera ja huolehtiva – mutta aina muille. Työnantajille, asiakkaille, perheelleni. Pidin parempaa huolta jopa autostani kuin itsestäni. Itseni olin täysin unohtanut.
Mindset-valmennuksessa opin jotain yksinkertaista mutta mullistavaa: oma jaksaminen ei voi enää olla toissijaista. Muutin perusjärjestyksen. Ennen: muut ensin. Nyt: minä ensin – jotta jaksan auttaa muita. Se ei ollut itsekkyyttä. Se oli vastuullisuutta ja tervettä itsestä huolehtimista.
Opin asettamaan rajoja, priorisoimaan ja antamaan itselleni luvan huolehtia omasta hyvinvoinnistani ilman syyllisyyttä. Liikunta ja ravinto tulivat ensin. Tauot olivat sallittuja. Lounaat syötiin. Työpäivä ei enää venynyt oman jaksamiseni kustannuksella.
Arjen konkreettiset muutokset
Ravinto: Ennen söin aivan liikaa höttöhiilihydraatteja, liian vähän proteiinia ja huonolaatuisia rasvoja. Annoskoot olivat valtavia, syöminen epäsäännöllistä. Nyt proteiini on keskiössä, rasvan laatu kunnossa ja annoskoot pienentyneet normaaleiksi. Höttöhiilarit ovat jääneet kokonaan pois. Ostoskorissa on marjoja, kasviksia, proteiinirahkaa ja muuta laadukasta proteiinia. Valkoinen leipä on vaihtunut siemennäkkariin ja täysjyväruisleipään. Syön nyt säännöllisesti 3–4 kertaa päivässä. Pieniä, mutta merkityksellisiä muutoksia.
Liike: Liikunta oli aina nuorempana ollut osa identiteettiäni – se oli vain jotenkin unohtunut. Nyt metsäkävelyt koiran kanssa, uinti ja kuntosali ovat palanneet arkeen. Uutena tulokkaana kylmäuinti, jota olin haaveillut 20 vuotta. Nyt aika oli oikea, ja siitä tuli uusi, koukuttava harrastus.
Ajankäyttö: Sunnuntaisin suunnittelen viikon liikuntahetket ja merkitsen ne kalenteriin. PT:n neuvo oli yksinkertainen: jos ne liikunnat eivät ole kalenterissa, ne eivät tule tehtyäkään. Se oli ihan hyvä vinkki. Lisäksi olen löytänyt loistavan salikaverin, jonka kanssa tulee mielellään lähdettyä salille ankeampanakin päivänä.
Uni: Tämä oli ehkä suurin muutos. Ennen heräsin aamuyöstä klo 3–4 aikaan, uni oli katkonaista, palautuminen olematonta. Muutos tapahtui viiveellä – ravinnon, liikunnan ja luonnon yhteisvaikutuksesta. Ensin aloin nukkua 6–7 tuntia. Nyt jo 8 tuntia palauttavaa unta. Uni ei parantunut käskemällä tai kemikaaleilla – vaan kun keho sai turvaa, rauhaa, liikettä ja terveellistä ravintoa.
Tulokset, joita en edes tavoitellut
En punninnut itseäni tiuhaan, koska painonpudotus ei ollut päätavoite. Noin puolen vuoden kuluttua yhtenä päivänä vain huomasin, että vaatteet olivat jääneet isoiksi. Kaivoin esiin vanhoja vaatteita ja tajusin, että minulle mahtuu yhdeksän vuotta vanha kotelomekko ja kymmenen vuotta vanhat farkut. Se oli oivallus: jotain oli tapahtunut.
Suorittajaluonteeni vuoksi ja ylimääräistä stressiä välttääkseni en halunnut hankkia älykelloja tai -sormuksia. Paras mittari oli se, miltä elämä tuntui. PT:ni kehotuksesta onneksi kävin tammikuussa -25 tekemässä lähtötilanteen kuntotestin. Jälkiviisaana olisi kannattanut käydä testissä uudelleen jo puolen vuoden päästä, sillä vuoden jälkeen tehty uusi testi vahvisti huiman muutoksen: lihaskunto oli parantunut roimasti, hapenottokyky parantunut, rasvaprosentti pienentynyt, metabolinen ikä laskenut. Myös verenpainemittaukset kertoivat isosta muutoksesta. Lääkäri totesi puhelimessa: ”30-vuotiaan naisen tasolla.” Kaikki tämä motivoi jatkamaan ja parantamaan tuloksia jatkossakin.
Suvussani on korkea kolesterolialttius ja resepti lääkitykselle oli jo kirjoitettu. Päätin kokeilla kuitenkin vielä kerran elämäntapamuutosta. Lopputulos: kolesterolit ovat nyt kunnossa, lääkitystä ei tällä hetkellä tarvita.
Mutta tärkein mittari on tämä: ennen energiatasoni oli 2/10. Nyt se on 9/10. Tunnin metsälenkki, joka ennen kesti tunnin, kestää nyt 45 minuuttia. Askeleeni on keventynyt ja nopeutunut.
En tehnyt tätä yksin
Ilman tukea tästä ei olisi tullut yhtään mitään. En olisi ikinä päässyt näin hyvin tuloksiin yksin. Tämä muutosprosessi on ollut hyvien tyyppien kanssa hauskaa, inspiroivaa, opettavaista ja tehokasta.
Minulla oli kolme valmentajaa – ravinto, liikunta ja mieli – ja jokainen heistä oli erilainen persoona. Juuri siksi tämä toimi. Oikea kemia oli ratkaisevaa. Tuki ei tietenkään tehnyt työtä puolestani – se teki muutoksen mahdolliseksi. Todellinen työ tapahtui tapaamisten välissä: noudatin soveltaen ohjeita, tein kuitenkin tunnollisesti annetut tehtävät, luin suositeltuja kirjoja ja muuta materiaalia, liikuin, söin, ja harjoittelin sisukkaasti.
Isoin haaste oli aluksi ylipäätään ottaa apua vastaan. Mutta nyt ymmärrän, että todellista vahvuutta on osata pyytää tukea. Valmennuksiin käytetyt eurot tulivat takaisin monin verroin. Sain takaisin elämäni! Voiko sille edes laskea hintaa?
Viesti sinulle
Jos olet nyt siinä pisteessä, että et jaksa, mieti mitä tapahtuu vuoden päästä, jos et tee mitään muutoksia. Jos kaikki jatkuu samalla tavalla? Tunnetko itsesi yhtä kuolleeksi kuin minä vuosi sitten?
Jos et yksin pysty tai jaksa, ota oikeasti apua vastaan. Ryhmävalmennuksia on edullisesti tarjolla, mutta itseäni parhaiten auttoi henkilökohtainen valmennus. Vaikka se on toki kalliimpaa, on se tehokasta ja usein tuloksekkaampaa.
Kannustan sinua; hanki jotain apua. Ei kannata yrittää pärjätä yksin.
Vuodessa on elämässäni tapahtunut isoja muutoksia, vaikka kaikki tapahtuikin pikkuhiljaa. Ja tämä uusi elämäntapa ei lopu tähän. Haluan jatkaa, parantaa kuntoani ja pitää terveyteni hyvänä koko loppuelämäni.
Laura, 57
Tarvitsetko apua alkuun pääsemisessä? Tutustu Personal Trainer -palveluihimme.
