Nuorena kundina Jumppahurja haaveili maailman meristä ja suuntasi Kotkan merikouluun. Opinnot jäivät kesken, mutta noina vuosina syttyi innostus nyrkkeilyyn. Kotkan Voimailijoiden mainos asuntolan ilmoitustaululla sytytti kipinän, joka oli kytenyt sieluni sopukoissa siitä asti, kun pikkupoikana näin Rocky kolmosen. Löysin itseni Karhuvuoren pieneltä, hien hajuiselta ja ajan patinoimalta nyrkkeilysalilta, jossa tramppasin vaihtelevalla intensiteetillä pari vuotta.
Lupaavan alun jälkeen aktiiviharrastaminen unohtui yhtä nopeasti kuin unelmat kaukaisista satamista. Olen silti kiitollinen silloisille valmentajilleni uudesta näkökulmasta ruumiinkulttuureihin. Karhuvuoren kehässä me suomalaiset, virolaiset sekä venäläiset nuoret sankarit mätkimme tekniikkaharjoitusten jälkeen toisiltamme joskus jopa tajun kankaalle. Kuitenkin oli kaikilla pilkettä silmäkulmassa ja treeneissä vallitsi veljellinen tunnelma.
Nyt astelen Pasilan Urheiluhallin käytävää aikomuksenani verestää kauniita muistoja. Katsomon lavealla ylätasanteella ohjaaja vetää nyrkkeilysäkkejä katosta roikkuvia kiskoja pitkin omille paikoilleen. Ympärilläni eri ikäiset, kokoiset ja oletettavasti myös eri sukupuoliset kuntonyrkkeilijät käärivät siteitä käsiensä ympärille. Alhaalta sulkapallokentiltä kantautuu tennareiden vingahduksia ja satunnaisia huutoja.
Kun kaikki on valmista vetäjä kutsuu meidät ympärilleen ja ohjeistaa leikinomaisen lämmittelyn. Juoksentelemme määrätyllä alueella sikin sokin ja yritämme läpsäyttää avokkaalla toisiamme olkapäähän ja samalla väistellä muiden läpsyjä. Tätä seuraa toinenkin lajityypillinen hippaleikki, jonka jälkeen heiluttelemme vielä erikseen olkapäät, kädet ja ranteet lämpimiksi.
Jakaudumme pareiksi ja laitamme hanskat käteen. Valmentaja näyttää ensimmäisen harjoitteen, ”vasen suora, vasen suora, oikea suora, vasen kohokoukku”. Minä aloitan ja taputtelen parini hanskoihin aluksi kevyesti ja kun tuntuma alkaa löytyä, vähän napakammin. Erät ovat pitkiä ja lopussa käsiä ja olkapäitä hapottaa oikein kunnolla. Iskujen vastaanottaminen käy sekin voimille. Parini on raamikas viikinki, eikä juuri kursaile. Saamme jokaiseen erään uuden, vähän vaikeamman tehtävän. Viimeisessä pitää vähän väistelläkin ja läpeensä ruosteinen jalkatekniikkani joutuu koetukselle.
Tekniikkakoulun jälkeen hakkaamme viimeiset mehut säkkeihin. Suoria ja koukkuja. Nyrkkeilyssä erilaisia lyöntejä ei ole montaa, mutta niiden oikeaoppinen suorittaminen ja yhdisteleminen kombinaatioiksi vaatii syvällistä ja pitkäaikaista omistatumista. Kuntonyrkkeilyssä tyyli on kuitenkin täysin vapaa. Pääasia on että hihat heiluvat ja hikeä pukkaa.
Tunnin lopuksi käymme piiriin ja otamme vierustoverimme käsikynkkään. Tässä muodostelmassa suoritamme 50 kyykkyä ja 20 vatsaa, toinen toisiimme tukeutuen ja uupuneimpia avittaen. Sitten se on ohi. Valmentaja heittää femmoja ja pyytää jäämään heti perään alkavalle kuntokickboxing-tunnille. Aika hurja ajatus mielestäni, monet kuitenkin jäävät! Ehkä Jummpahurjakin ensikerralla…
Kuntonyrkkeily on erinomainen, tehokas ja hauska kuntoilumuoto. Jumppahurja suosittelee isosti!
Kuntonyrkkeily 60 min, Urheiluhallit Pasila
Vetäjä: Mika Moisio
AKtiiviset kilokalorit: 623 KCAL
Kokonaiskilokalorit 733 KCAL
Keskisyke: 143/min (korkein 176/min)
Ps. Eniten kulutettuja kaloreita ja myös selvästi korkeimmat sykkeet tähän mennessä!
Kuva: Maija Vihermaa
